Martimojärven rannoille on ollut pitkään jo suunnitelmissa käydä tutustumassa tarkemmin. Osui silmiin netissä, että Martimojärvelle olisi mahdollista vuokrata soutuvene. Se helpottaisi kulkemista, kun ei tarvitsisi talsia märkiä soita pitkin rinkat selässä. Myös kalastaminenkin olisi helpompaa. Päätimme tarttua tilaisuuteen ja vuokrata vene, jotta pääsemme tutustumaan Martimojärven länsipuolelle.
Vuokrasimme soutuveneen viikonlopuksi Lapinkoski Outdoorilta. Otimme mukaan kalastusvälineet sekä teltan ja lähdimme Martimojärvelle soutelemaan. Tällä kertaa ruuaksi oli suunnitelmana kokeilla uusia reseptejä ja tehdä kalaa vähän uusilla mauilla. Varauduimme tosin myös siihen, että ei saada tuoretta kalaa. Tölkkikalaa oli mukana.
Lähdimme perjantaina neljän maissa Hangassalmenahosta kävelemään. Aurinko paistoi pumpulipilvien välistä ja lämmintä oli parikymmentä astetta. Rantaan päästiin ja pakkasimme rinkat ja muut varusteet veneeseen. Tuuli oli aika navakka, mutta vene oli onneksi vakaa. Soutaminen oli aluksi raskasta siihen tottumattomalle. Tarkoituksemme oli kierrellä järvellä pitemmälti, mutta päätettiin mennä suorinta tietä paikkaan, jossa arvelimme teltalle löytyvän sopivan paikan. Säätiedotus lupasi tyyntä illaksi, joten jätimme kiertoajelut iltaan.
Yöpaikkamme sijaitsi Martimojärven länsipuolella. Valitsimme paikan tutkittuamme maastokarttaa sekä ilmakuvia eri vuosilta. Purimme varusteet veneestä ja pystytimme ensimmäiseksi teltan puiden siimekseen. Rantautumispaikaksi löytyi pieni kivikkoinen ranta, jonne oli kuitenkin helppo rantautua veneellä.
Söimme illalliseksi paistettuja suppilovahveroita (kuivatetuista sienistä) nuudeleiden kera. Sieniä varten olin jo kotona tehnyt soosin mausteeksi. Soosi sisälti soijakastiketta, kalakastiketta, valkosipulia, chiliä, inkivääriä ja korianteria. Oli hyvää. Jopa siippakin siitä tykkäsi, vaikka ei sienistä yleensä niin perusta.
Kun saimme mahat täytteen lähdimme iltasoudulle. Tuuli oli tyyntynyt ja soutaminen oli helpompaa. Kierreltiin ympäri Pikkujärveä, heiteltiin välillä virveliä ja nautittiin upeasta auringonlaskusta ja tunnelmasta. Pari pientä haukea nappasi reissulla, mutta päästettiin ne kasvamaan. Yksi hauki kuitenkin otettiin iltapalaksi.
Ennen kuin mentiin nukkumaan istuttiin rannalla vielä ihailemassa auringonlaskua ja kulkijoita. Kilkattava porolauma kulki vierestä ohi. Seurailtiin myös neljän joutsenen ja tiirojen touhuja vastarannalla ja sorsapariskunnan uiskentelua. Kuovien, kaakkurien ja kurkien äänet kantautuivat kauempaa. Nuolihaukkakin lenteli monta kertaa ylitemme ja tarkkaili tarkasti meidän toimia.
Aamupalaksi paistoimme munia ja pekonia. Jäädytetty vesipullo piti ruuat viileänä läpi yön. Aamupalan jälkeen kävimme kävelemässä lähistön metsäsaarekkeessa ja suolla. Karpaloa näyttäisi olevan tulossa. Heiteltiin rannalta virveliä ja saatiin muutamat ahvenet, joten tehtiin kalaruoka.fi kolmen sipulin haukikeitto -reseptiä mukaillen ahvenkeittoa. Oli hyvää ja mukavaa vaihtelua. Jälkiruuaksi maistui päiväunet.
Unien jälkeen keitimme kahvit ja lähdimme sitten soutelemaan Martimojärvelle. Järvellä oli muitakin kalastelijoita. Kiersimme länsi- ja eteläosan rantoja pitkin. Veneen kanssa jouduimme kiinni matalaan kivikkoon, mutta vähän perää keventäen päästiin takaisin liikkeelle. Hienon näköisiä rantoja, niemiä ja soita ympärillä. Tuttujen soiden katseleminen uudesta vinkkelistä oli mielenkiintoista.
Iltapäivällä heittelimme virveliä veneestä sekä rannoilta ja saimme taas mukavasti ahventa. Näistä ahvenista teimme kurkumakalaa vietamilaisittain. Olipas se herkkua. Varalla oli mukana myös tölkkikalaa, mutta onneksi ei tarvinnut niihin turvautua.
Illalla joimme vielä rannalla iltateet ja ihastelimme auringonlaskua ennen kuin pistimme maaten. Hetken pötköteltyämme huomasimme usvan nousevan upeasti soille. Pakko oli nousta vielä uudestaan ylös ja käydä kuvaamassa upeaa tunnelmaa.
Aamulla paistoimme munia, kevätsipulia ja ahvenia leivän päälle ja juotiin aamukahvit. Pakkasimme teltan ja rinkat veneeseen jonka jälkeen lähdimme kotimatkalle. Matkalla heittelimme virveliä, mutta kalat eivät joko olleet syönnillään tai eivät osuneet kohdalle. Tuuli oli taas navakka mikä sai soutajalle hien pintaan.
Palautimme veneen paikalleen ja kuljimme takaisin Hangassalmenahoon luontopolun eteläpuolta. 2004-2005 vuonna tehdyt pitkokset alkavat olla aika huonossa kunnossa. Huhujen mukaan niitä ei enää kunnostettaisi Metsähallituksen säästötoimien myötä.
Upea oli reissu tutustuen tarkemmin Martimojärvelle ja Pikkujärvelle. Ahti piti kulkijat ruuassa, uudet reseptit todettiin suunmyötäiseksi ja luonto näytti parhaita puoliaan.
Kommentoi juttua