Metsä palaa hallitusti Martimoaavalla

Julkaistu 2.7.2003 klo 18.00 – Metsä.fi

Metsähallitus polttaa tänä kesänä sään salliessa Simon kunnassa sijaitsevan Martimoaavan soidensuojelualueen entisiä talousmetsiä yhteistyössä Sisäasiainministeriön ja Metsäntutkimuslaitoksen metsäpalontorjunnan tutkimushankkeen kanssa. Poltoissa ennallistetaan talouskäytössä olleita metsiä ja pyritään saamaan aikaan luontainen latvapalo tarkoin valituilla suometsäsaarekkeilla. Saarekkeita pyritään polttamaan neljä, joista suurin on 23 hehtaarin laajuinen.

Ennallistamistyöt kuuluvat osana valtakunnalliseen METSO-ohjelmaan, josta valtioneuvosto päätti viime syksynä. Kymmenvuotisen ohjelman tavoitteena on METSO-alueen eli Etelä-Suomen, Pohjanmaan ja Lounais-Lapin metsien monimuotoisuuden lisääminen. Ennallistamispoltoissa toteutetaan myös juuri mietintönsä luovuttaneen ennallistamistyöryhmän tavoitteita. Työryhmä suosittaa, että Suomen suojelualueilla poltetaan 1300 ha metsiä vuosina 2003-2012. Osa poltoista liittyy myös valtakunnalliseen MetsäLife hankkeeseen, jonka rahoitushakemus on jätetty Euroopan yhteisön komissiolle viime vuoden syksynä. Hankkeessa ennallistetaan metsiä ja puustoisia soita 33 suojelualueella METSO-alueella. Rahoitus varmistuu kesän aikana.

Metsäpalontorjunnan tutkimushankkeessa ovat mukana Sisäasiainministeriön pelastusosaston ja Metsäntutkimuslaitoksen lisäksi mm. Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos ja Geologinen tutkimuskeskus. Martimoaavalla tavoitteena on aikaansaada pystymetsän latvapalo. Latvapalosta saatavilla mittaustuloksilla pyritään löytämään perusteita palojen mallintamiselle Suomen oloissa erilaisilla metsikkötyypeillämme. Latvapalojen polttokokeet käynnistyvät vasta kun ko. alueella vallitsee erittäin kuivat olosuhteet, ja lisäksi alueelle edellytetään voimakasta tuulta, joka on edellytys latvapa-lon syntymiselle. Lisäksi tutkimushankkeessa poltetaan pystyyn 18 pienempää metsikköä Länsi-Lapissa, sekä 6 kohdetta Evolla, jatkona vuoden 2002 polttokokeisiin. Tavoitteena on selvittää tulen etenemistä ja vaikutuksia eri kasvupaikkatyypeillä.

Metsäpalot ovat aikoinaan kuuluneet olennaisesti suomalaiseen metsäluontoon. Metsäpaloihin liittyvien riskien vuoksi suojelualueillakaan ei tällä hetkellä pystytä sallimaan luontaisesti syttyneitä metsäpaloja. Metsän poltolla saadaan aikaan lämpimiä avoimia alueita ja nuoria lehtipuuvaltaisia metsiä, lisätään lahopuun ja erityisesti palaneen lahopuun määrää sekä monipuolistetaan metsän puustorakennetta. Poltossa osa puustosta kuolee heti, osa muutaman vuoden kuluessa ja osa jää eloon. Kuollut hiiltynyt tai kulojen vioittama puu on tärkeää monille uhanalaisille palolajeille, erityisesti hyönteisille. Humuskerroksen osittainen tai kokonaan palaminen helpottaa puiden luontaista uudistumista. Lievät palot mahdollistavat kasvilajiston uudistumisen siemenpankin avulla. Eloon jäävät puut lisäävät syntyvän metsän rakenteellista monimuotoisuutta ja luovat taimettumiselle edullisen pienilmaston. Puiden varjostus ylläpitää kuolleen puuaineksen kosteutta, mikä parantaa sen laatua elinympäristönä monille lahopuulajeille, mm. sienille ja hyönteisille. Lajien säilymisen kannalta myös palojen jatkuvuus on tärkeää. Polttojen väli alueellisella tasolla ei saisi olla viittä vuotta enempää. Myös suojelualueiden ulkopuolella tehtävät metsänhoidolliset kulotukset hyödyttävät palolajeja.

Metsähallitus, Sisäasiainministeriö, pelastusosasto

Lisätietoja:
Erikoissuunnittelija Päivi Paalamo / Metsähallitus, puh. 0400 193 781
Erikoissuunnittelija Satu Kalpio / Metsähallitus, puh. 0400 377 907
Projektisihteeri Timo Heikkilä / Sisäasiainministeriö, puh. 040 584 4274
Tutkija Heikki Kauhanen / Metsäntutkimuslaitos, puh. 050 391 3522