Muutama viikko sitten heräsimme siihen, ettei metsässä olla retkeilty pitkään aikaan ja löimmekin kalenteriin merkinnän milloin lähdetään metsään. Yllättäen mielessä kuuraiset maastot jossain Martimoaavan lähistöllä. Viikot kuluivat ja samalla retkikohde alkoi hahmottumaan. Päätimme lähteä kävelemään Helkkusenvaaran maastoihin. Alueella on tarujen mukaan asunut Jatuleiksi nimetty jättiläiskansa, joka on rakentanut erilaisia rakennelmia alueelle. Helkkusen naapuriin Tornivaaralle on merkitty karttaan Jatulinpatsas ja hieman kauempana Puukkokummun takana sijaitsee Jatulinlehto, mistä löytyy Jatulinkirkko. Suunnitelmissa oli lauantaina kävellä Yrjölän autiotuvalle ja käydä sieltä käsin kierros Paasivaaran kautta Jatulinpatsaalle. Sunnuntaina suunnitelmissa oli toteuttaa erillinen retki Jatulinlehtoon.
Viikkoa ennen retkeä sääennusteet alkoivat povaamaan kunnon lumimyräkkää retkiviikonlopuksi. Perjantaina lumimyräkkä alkoi ja räntää Kemin seudulle tuli 30 senttiä. Korjasimme reittisuunnitelmaa sen verran, että Jatuleiden rakennelmien tarkastaminen saa jäädä tuleville retkille. Reitiksi suunnittelimme Kivalontieltä Kaljupää-Helkkusen nuotiopaikan kautta Yrjölän autiotuvalle. Tuvalle päästyä suunnittelimme retken pienen retken Paasivaaralle ilman kantamuksia.
Aamulla lumisade oli muuttunut vesisateeksi mutta lunta tämä sade ei sulattanut. Tavarat autoon ja hakemaan hieman ruoka- ja juomatäydennystä Keminmaasta ennen Helkkuseen suuntaamista. Olen käynyt pari kertaa aiemmin Helkkusessa Yrjölän autiotuvalla, joten reitti autiotuvalle oli aika helppo. Poikkesimme vain menomatkalla Kaljupää-Helkkusen tulentekopaikan kuvaamassa.
Paikoitelle lunta oli polviin asti ja märässä lumessa kulkeminen verrattaen raskasta. Toisaalta märkä lumi tamppaantui jalan alla niin, että kivikoissa kulkeminen oli jopa helpompaa kuin kesäaikaan. Näitä kivikkoja ja pirunpeltoja Helkkusessa riittää. Etenemisen vaikeudesta kertoo se, että puolentoista kilometrin matka Kaljupää-Helkkusen päälle noin 100 metrin korkeuteen kesti 42 minuuttia.
Kaljupää-Helkkusen laella on laaja pirunpelto jonka keskellä on tulentekopaikka. Tulen tekemiseen tarvittavia puita oli vielä jäljellä. Tälle paikalle tuskin puuhuoltoa järjestetään sulan maan aikaan. Paikan tarjoamat maisemat eivät päässeet oikeuksiinsa harmaassa ja sateisessa ilmassa. Tästä ja märistä vaatteista huolimatta retkelle lähteminen ei harmittanut laisinkaan. Kaljupää-Helkusen laelta laskeutuminen Yrjölän autiotuvalle kesti puolet vähemmän aikaa. Suunta otettiin mahdollisemman suoraan kohti Yrjölää.
Yrjölän autiotupa oli kuten ennenkin. Tuvan lisäksi paikalla on lähes tyhjä puuvarasto, sauna ja huussi. Autiotupa on yksityinen autiotupa ja tästä syystä esimerkiksi polttopuita ei välttämättä ole saatavilla. Tälläkin kertaa puuvarasto oli sen verran vajaa, että päätimme olla saunomatta. Vähille puille on parempaa käyttöä. Söimme tuvassa voileivät sekä keitimme pannukahvit ja päätimme, että noin kahdeksan kilometrin lenkki Paasivaaralle saa jäädä tuleville kerroille ja käymme vain kävelemässä tuvan takana nousevalle Keskimmäiselle Helkkuselle, joka on noin sata metriä korkea vaara.
Keskimmäisen Helkkusen valloitus alkoi vesisateessa. Harmaata ja utuista maisemaa ei paljon viitsinyt kuvata vaan lähinnä keskittyi siihen, miltä täällä näyttäisi kuulaassa syyssäässä ilman lunta ja vesisadetta. Tämänkin vaaran päältä löytyy laaja pirunpelto ja hauskan näköisiä mäntyjä, jotka ulkonäöstä päätellen ovat ottaneet kovasti osumaa myrskytuulista ja salamoista. Vajaan puolentoista kilometrin lenkki tuli tarvottua viiteen kymmeneen minuuttiin. Täytyy tulla paremmalla säällä ihailemaan näitäkin paikkoja tarkemmin.
Lenkin jälkeen tupaa lämpimäksi ja vaatteet kuivamaan. Ruuaksi päätimme haudutella kaminan päällä perunanyyttejä. Ohje yksinkertaisuudessaan: Pilkotaan perunat palasiksi. Lisätään sekaan sipulia ja valkosipulia oman maun mukaan. Käärästään ainekset folionyytin sisään ja heilautetaan sekaan vähän olutta. Annetaan nyyttien hautua niin kauan kunnes perunat ovat kypsiä. Perunoiden lisäksi paistimme parit makkarat per naama. Kyllähän tämä perinteiset pussikeittoretkieväät voittaa.
Ruuan jälkeen ilta kului niitä näitä rupatellessa. Ulos vesisateeseen mieli ei enää tehnyt. Nukkumaan laitettiin siinä yhdeksän aikoihin. Kymmentuntiset yöunet tuli nukuttua kohtalaisen hyvin. Lämpöä riitti helposti aamuun asti. Aamupalan jälkeen siivosimme tuvan ja teimme hyvä kiehiset seuraavaa vierailijaa varten. Sama lauantain sää jatkui sunnuntainakin. Vettä oli tullut läpi yön ja kulkeminen metsässä oli vaikeampaa kuin lauantaina. Päätimme kävellä suorinta tietä autolle.
Vaikka sää oli märkä ja harmaa niin tavoitteet täyttyi. Metsästä sai virtaa arjen askareisiin. Kuuraisten syyspäivien viettäminen näillä main taitaa olla meiddän osalta ohi tältä vuodelta mutta palataan Martimoaavan seudulle, kun metsässä pystyy liikkumaan suksilla.