Ilmoittauduin alkuvuodesta ”Tunnista 100-lintulajia” Birdlifen haasteeseen ja sen innoittama olen kevään opetellut tunnistamaan lintuja ja myös yrittänyt kuvata mahdollisimman monia lajeja. Lintutietämykseni on ollut nolottavan huono. Aikaisemmin en ole itse nähnyt Martimoaavan reissuilla kuin kurjen, joutsenen ja ehkä jonkusen talitiaisen. Nyt kun on kevään keskittynyt havainnoimaan lintuja, mietin josko nyt näkisi enemmänkin. Vietimme kesälomaa touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin lähdimme käymään katsomassa mitä lintuja Martimoaavalta löytyy.
Ensimmäisellä reissulla, viikolla 22, kesä oli vasta aluillaan; koivut nupullaan, lunta metsässä pikku läjiä eikä itikoita missään. Koska lämpötilaksi oli päivällä luvattu jopa +20 astetta ja yölläkään ei laskisi alle +10 asteen, päätimme ottaa mukaan riippumatot ja kokeilla nukkua niissä.
Tultiin iltapäivästä Hangassalmenahoon, mies lähti virvelöimään Martimojärvelle ja minä jäin hiiviskelemään lintujen perässä metsään. Sovittiin, että tavataan rannassa parin tunnin päästä. Monet pikkulinnut tulivat vastaan pesäntekotarpeet suussaan, kuten edellä olevassa kuvassa oleva peippo. Olipa mukava seurailla lintujen touhuja. Metsässä raikui linnun laulu.
Aavan reunalla tuuli mukavasti viilentäen oloa. Jos metsässä oli pikkulintujen ääntä, ni ei aavallakaan hiljaista ollut. Kuului jos jonkin moista säksätystä ja sirpitystä. Kauan ihmettelin liron outoa ääntä mikä tuntui raikuvan joka puolelta suota ennen kuin se näkökenttääni ilmestyi. Seuraani liittyi myös keltavästäräkki, joka oli uusi tuttavuus, mutta pysytteli tuttavallisen lähellä kuin västäräkki ikään.
Näkyi suolla pensastasku, töyhtöhyyppä ja kapustarintakin, mutta olivat sen verran kaukana ettei omalla kamerallani niistä kunnon kuvaa tullut. Rannassa näkyi kauempana sorsia ja vastarannalta kantautui kurkien huudot. Lenteli ylitsemme myös kuovi ja pienikokoinen haukka. Myöskin kummaa pulputusta kaikui järven eteläpuolelta, epäilen olisiko ollut teerien soidinaika menossa.
Lähdettiin etsimään lintutornilta päin sopivaa majoituspaikkaa riippumatoille. Metsän reunalle saapuessa meitä tervehti niittykirvinen pyrähdellen oksalta oksalle. Taisi pusikossa vilahtaa pajusirkkukin. Tehtiin iltapalaa tornilla ja laitettiin nukkumaan. Vaikka aurinko laski, oli valoisaa. Lintujen äänet kuuluivat läpi yön vaikkakin vaimeampina kuin päivällä.
Muutaman tunti maltettiin nukkua, sitten oli noustava ihailemaan usvaista suota ja lintuja. Leppälintu katseli meidän aamuyön touhuja läheiseltä puun oksalta ja pajulintu näytti olevan myös olevan jo aamutouhuissaan.
Aamuyö ihasteltiin usvaista suomaisemaa, kostean sammalen tuoksua ja lintujen laulua. Kuuden aikaan palasimme autolle ja lähdimme kotimatkalle. Parkkipaikalta lähdettäessä auton vierestä juoksi metsään koppelo. Kamera ei siihen juoksuun kerennyt mukaan, mutta iloksemme levikkeen kohdilla tallusteva joutsenien perhe taltioitui.
Toiselle reissulle lähdin itsekseni viikon päästä edellisestä reissusta. En ole koskaan käynyt yksin retkellä, joten tuttuun paikkaan lähin kokeilemaan miten käy. Tarkoituksena oli herätä yöllä ja kuvata aamuyö suolla, kun linnutkin on enemmän liikenteessä. Keitin kotona jo kahvit termariin ja ruuaksi otin tölkkilohta ja ruisleipää, yöksi riippumaton. Varustus oli siis minimissään, jotta jaksan kantaa kahtakin kameraa mukana. Toisella kameralla, jossa pienempi polttoväli, kuvasin lähikuvia kasveista ja toisella, pitemmällä putkella kuvasin lintuja.
Järripeipon ääni kuului jo parkkipaikalla ja itikat inisivät. Kello oli lähempänä yhdeksää. Pikkulinnut ottivat retkeilijän vastaan metsään mentäessä iloisella laulullaan. Kesä oli saapunut viikossa; suot olivat täyttyneet tupasvillasta, suokukat kukkivat ja sudenkorennot lentelivät suristen ristiin rastiin. Suuntasin suoraan lintutornille, missä söin iltapalan. En malttanut nukkua kuin tunnin ja heräsin sitten nauttimaan suon rauhallisuudesta. Mukava oli olla itsekseen ja, noh, olla vain. Kahden aikaan kävi toinenkin yövirkku retkeilijä tornilla ottamassa pari kuvaa ja jatkoi matkaansa.
Käki kukkui läpi yön ja meninkin sitä varta vasten odottelemaan metsän reunaan. Käki onnistui väistelmään kameraani oksien taakse ja pyrähtämällä lentoon väärällä hetkellä. Viiden maissa aamulla luovutin ja lähdin tornille takaisin, mutta kukas se siinä tornin vieressä puussa napottikaan!
Sen verran mukava oli reissu, että olisihan tuolla viettänyt viikon, jos toisenkin.