Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun saavuimme Puukkokumpuun. Jätimme auton Haasiosellälle. Hiihdimme tietä pitkin Törmään ja lähdimme hiihtämään Kivalon ulkoilureittiä Kivaloa kohti. Itse valitsin jalkaan metsäsukset ja Jarkko otti tavalliset sukset.
Latu kulki suolla Yli-Penikan harjujen välissä, mutta me halusimme ihastella maisemia, joten nousimme korkeammalle hiihtämään. Korkeammalla oli moottorikelkan jälkiä ristiin rastiin, joten kulkeminen oli helppoa. Ihastelimme lappimaisia lakeuksia ja joimme päiväkahvit harjun päällä.
Jatkoimme matkaa harjun reunaa myöten ja laskeuduimme ladulle. Latua pitkin hiihdettiin Kivalon P-paikalle asti. Latu oli metsäosuudella roskainen ja jäinen. Sukset inhottavasti tökkivät havuihin ja oksiin, vaikka toisaalta latu oli jään takia uskomattoman liukas. Vauhti meinasi kasvaa alamäissä turhankin kovaksi. Varovaisesti piti laskea mäet ja osittain kulkea ladun vieressä umpihangessa.
Kivalon P-paikalta kuljimme tienviertä pitkin Keski-Penikan näkötornin reitin alkuun ja lähdimme sitä pitkin Kivaloa kohti. Pääsimme Jääkärikämpälle moottorikelkan uraa pitkin, mutta sitten ura muutui lumikenkien jäljiksi. Kuljimme lumikenkien jälkiä seuraten pirunpellon reunaan asti. Kivikon alkaessa otimme sukset kainaloon, koska kulku-ura kävi kapeaksi ja jyrkäksi. Kävelimme loppu matka huipulle.
Kivalon autiotuvalla tuli vastaan pari ahkion kanssa liikkuvaa miestä, jotka olivat matkalla Kaltiolammelle. Söimme Kivalolla lounaaksi tölkkistroganoffia ja perunamuusia. Nautimme jälkiruuaksi hetken auringon paisteesta autiotuvan tasanteella ja lähdimme sitten jatkamaan matkaa.
Vielä oli jäljellä muutama tunti valoa ennen aurinkon laskua. Tarkoituksenamme oli laskeutua Keski-Penikan eteläpuolelta suolle ja kiertää Saunasaaren kautta Puukkokumpuun. Mutta laskeutuessa rinne muuttui odotettua jyrkemmäksi ja kivikkoisemmaksi. Aikaa kului sik-sak kuviota tampatessa, joten päätimme lähteä alaspäästyämme suoraan takaisin autoa kohti. Hiihdimme Penikanjänkää pitkin takaisin Kivalon P-paikalle ja söimme välipalaksi tölkkilohi-ruisleivät Kivalon P-paikan laavulla.
Välipalan jälkeen matkasimme takaisin latua pitkin Puukkokumpuun. Törmään päästyämme otimme taas suksen kainaloon ja kannoimme ne autolle, koska tiellä oli hankala hiihtää jäisen pinnan takia. Aurinko helli meitä tällä matkalla vaikka roskat metsäosuuksilla saikin hermot kiristymään.