Sää oli kiprakka; pakkasta pari astetta, maa jäässä ja luonto kuurassa. Tulin autolla Kivalon P-paikalle, heitin rinkan selkään ja lähdin kävelemään Saunasaaren autiotupaa kohti. Parkkipaikalla oli vain yksi auto oman auton lisäksi vaikka taisi olla syysloma menossa.
Pari kilometriä alkumatkasta reitti kulkee vanhaa talvitietä pitkin. Tietä pitkin on kuljetettu puutavaraa 1950-luvulta alkaen. Hevosten lukumäärä laski Suomessa näinä vuosina, mutta vielä kuljetettiin puuta hevosilla soille eteenpäin kuljetusta varten. Vanha pirtureitti on myös osittain kulkenut tätä samaa talvitietä pitkin.
Taviokuurnat olivat lähteneet pohjoisesta kohti etelää ja ilahduttivat minua matkalla. Kesyn oloisesti pyörivät lähistöllä vaikka liikuinkin polulla. Metsäkanalintuja säikäytin lentoon useaan otteeseen matkan varrella, vai lieneenkö linnut säikäyttäneet enemmin minua. Ainakin teeri ja riekko osui silmiini, saattoi pyykin tulla vastaan. Harmi, että ei tullut otettua mukaan pitempää putkea järkkäriin, niin olisi saanut kuvia.
Retkilehden numerossa 10/2019 oli juttu parin kaverin tykkylumisesta retkestä Martimoaavalle. Hiihtäjät olivat käyneet tutustumassa vanhaan autiotupaan, Jussan kämppään. Pitihän se sitten itsekin käydä etsimässä ja kuvaamassa. Kämppä on merkitty karttaan pienenä mustana ruutuna ja sijaitsee noin 300 metriä saunasaareen vievästä polusta. Vanhassa kartassa kämpälle on merkitty polku, mutta sitä ei uusissa enää näy. Eikä polkua enää havaitse kun paikka paikoin maastossa. Poikkesin metsään ja pienen etsiskelyn jälkeen tupa löytyi. Pitää etsiskellä lisätietoa tästä kämpästä, mikä lie tämän tarina.
Toinen etappi ennen Saunasaarta oli käydä etsimässä moottorikelkkareitin varrelle merkitty lähde. Lähde on merkitty maastokarttaan ja sijaitsee moottorikelkkauran varrella noin 800metriä Saunasaareen erkanevan polun risteyksestä. En ole ihan varma oliko tämä löytämäni paikka varmasti lähde, mutta samalla paikalla tämä sijaitsi, lähistöllä ei osunut silmään muutakaan lähdettä muistuttavaa ja vesi maistui oikein hyvälle, kun sitä pari kourallista hörppäsin. Hienon näköiset ”peikon päät” reunustivat lähdettä.
Saunasaaressa olin iltapäivästä. Saunasaaren pihapiiriin oli rakennettu uudet pitkospuut puuceehen ja tuvan välille.
Kerkäsin hyvin laittaa ruokaa ja riippumaton paikalleen ennen kuin pimeä laskeutui. Tällä retkellä ei ollut mitään herkkuja mukana, vaan pikemminkin otin sitä mitä kaapista löytyi. Lounaaksi oli siis tomaatti-basilika kuumaa kuppia ja tölkkikanaa.
Riippumaton laitoin Saunasaaren autiotuvan läheisyyteen. Puuvaraston vierestä löysin mukavan kohdan mihin sain riippumaton viriteltyä parin puun väliin. Ilta meni nuotiolla istuskellessa, leipää mutustellen ja kahvia hörppiessä. Oli ihanan rauhoittavaa ilman mitään kiirettä istuskella ja nauttia hiljaisuudesta ja pimeyden syleilystä.
Olin unohtanut ottaa vaihtosukat mukaan. Sen verran jalat hikoaa kävellessä, että kosteaksi jäävät. Kokeilin, josko tarkenisi kuitenkin riippumatossa nukkua. Lämmintä riitti muuten, paitsi varpaita paleli. Muutaman tunnin pyörimisen jälkeen päätin siirtyä tuvan lämpöön lämmittelemään. Loppu yö tulikin nukuttua parin muun retkeilijän kanssa tuvassa.
Aamulla heräsin seitsemältä ja nautin nuotion ääressä aamupuurot ja kahvit. Mukava oli taas pimeyden keskellä tuijotella aamun valkeamista. Ihanaa kun ei ollut kiire mihinkään ja sai nauttia vain hiljaisuuden ympäröimänä. Öinen pikku pakkanen alkoi vaihtua vesisateeksi, kamat oli levällään ja kerkäsi juuri kastella makuuvarusteet ennen kuin sain rinkan pakattua.
Kävelin takaisin autolle. Pitkospuut ja polut olivat todella liukkaat. Maa oli jäässä ja sen päälle satoi vettä. Hidasta oli kulkeminen.
Autolle päästyäni jätin yökamppeet autoon ja kävelin kevennetyllä rinkalla Jääkärikämpälle lounaalle. Kämpällä oli puuvaraston täydennys menossa. Söin lounaaksi laavulla nuudeleita ja kanaa sateensuojassa, join kahvit ja täytin vesipulon lähteestä. Lähdin sitten takaisin autolle.
Myös autotiet olivat liukkaat jään ja sateen vuoksi. Varovasti piti ajella. Paluumatkalla pysähdyin vielä Hangassalmenahossa ja kävin kuvaamassa uuden tänä kesänä rakennetun esteettömän reitin. Hieno reitti toteutettu näköalatasanteineen ja paranee entisestään, kun rakenteilla oleva kota valmistuu Järviaavan laitaan.
