Suoritin viime vuonna Suomen Ladun Rakastu retkeilyyn -ohjaajakurssin Joensuussa ja tänä vuonna on tarkoitus hankkia kokemusta ohjaamisesta ainakin yhden retkeilykurssin verran. Järjestimme Oulun Ladun Rakastu retkeily -kurssin toukokuussa yhdessä toisen kokeneemman ohjaajan, Ingan, kanssa. Rakastu retkeilyyn -kurssilla tavoitteena on opetella taitoja ja tietoja sillä tasolla, jota tarvitaan, jotta voi tehdä turvallisesti yön yli retken merkityllä reitillä, yhdessä vertaisensa kanssa. Piipahdimme Martimoaavalla vappuna katsastamassa paikkoja kurssia varten Ingan ja hänen miehensä kanssa.
Vappuaatto iltana ajelin Kivalon parkkipaikalle. Tiet olivat olivat sulat ja parkkipaikka märkä ja pehmeä, mutta metsässä ja suolla oli vielä hyvinkin lunta. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi. Metsäsukset jalkaan, ahkio kiinni ja lähdin hiihtämään Saunasaareen. Alun kuljin retkeilyreittiä pitkin, mutta loppumatkan kiersin aavan kautta.
Ingan porukka olikin jo Saunasaaressa teltan pystytyksessä. Laitoin oman teltan viereen. Istuskeltiin nuotion ääressä, syötiin iltapalaa ja illan tullen siirryttiin tuvan puolelle. Suunniteltiin kurssin kulkua ja retkeä ja tarinoitiin retkikokemuksista.
Yöksi pakkanen nousi pariin asteeseen, mutta se ei haitannut, riitti lämpöä teltassa. Nukuin tosin aika levottomasta, kun jäin kuuntelemaan yöllä lintujen ääniä ja miettimään kurssiasioita. Kurkien kiljunta ja teerien pulputus rauhoittivat.
Aamupalaa nautittiin nuotiopaikalla. Sitten pakattiin kevyet varustukset reppuun ja lähdettiin ilman ahkioita käymään Koivuselällä. Matkalla katseltiin mahdollisia telttapaikkoja retkelle, vaikka lumilaikkuja olikin vielä metsissä.
Päivä oli lämmin, aamupäivällä oli jo 10 astetta plussan puolella. Metsäreitillä kulkeminen sujui hyvin, mutta suot olivat jo pehmeät ja märät. Piti kierrellä ja kaarrella ympäri soita, että pääsi jalkoja kastelematta läpi. Paljon oli lintuja suolla.
Jos olisin ollut yksin liikenteessä ja aikaa enemmän, olisin jäänyt päiväksi suonlaitaan kiikareilla ihmettelemään. Kiikareihin osui ainakin tuulihaukka, peippo, laulujoutsen, kurkia, naurulokkeja ja harmaa selkäisiä lokkeja (mitä en valitettavasi tunnista mitä lajia ovat), kuoveja, valkoviklo (tai joku pitkäjalkainen, vaaleahko, suoranokkaisempi kuovista), harakka, korppi, varis, metsähanhia, käpytikka ja isolepinkäinen. Olen parin vuoden ajan opetellut kuvaamaan lintuja ja tunnistamaan lintuja kuvista ja nyt siirtynyt enemmän kiikkarin taakse ja opettelemaan sitä kautta. Vaikeaa se on nopeasti tehdä havaintoja, mutta erittäin mielenkiintoista ja antoisaa.
Koivuselkään päästiin vaikka hitaasti kävi eteneminen. Lounaaksi söin Tourmatia ja Inga paistoi munkkeja trangialla. Ai, että oli herkullisia! Tuli koettua, ettei retkilusikka kestänyt kuumaa rasvaa vaan sulahti. Koivuselässä katseltiin myös vähän kursille majapaikkoja, mutta pohdittiin, että olisi kivempi nukkua Saunasaaressa, jos haluttaisiin sunnuntaina käydä myös katselemassa Keski-Penikan päällä maisemia.
Kun tultiin takaisin päin, suurin osa lumesta oli jo muuttunut vedeksi ja puroista muodostuneet virtaukset olivat paikka paikoin yllättävän kovatkin. Yhdessä kohtaa piti ottaa sukset pois jalasta ja hypätä virtauksen yli. Ei olisi uskonut, että parissa tunnissa häviää lumi noin nopeaa. Jos olisimme lähteneet pari tuntia myöhemmin Koivuselästä, olisi mennyt täysin kahlaamiseksi matka suon yli. Olisi ollut vielä hankalampaa, jos olisi otettu ahkiot mukaan. Pitkospuiden päälläkin oli paikoin parisenkymmentä senttiä vettä.
Saunasaaressa riisuttiin vaatetusta kevyemmäksi, pakattiin kamat ahkioon ja lähdettiin takaisin autoille. Lämmin tuli ahkion kanssa hiihtäessä, kun oli tyyntä ja asteita oli ainakin +10. Mukava reissu ja hyvä muistutus siitä miten nopeasti olosuhteet voi suollakin vaihdella. Sompujärventien kautta kiersin paluu matkalla. Ojat tulvivat monessa kohti tielle asti. Kävi porotkin toivottamassa hyvää matkaa tien vieressä.
Rakastu retkeilyyn -kurssi
Rakastu retkeilyyn -kurssiin järjestettiin kaksi ennakkotapaamista Oulun Hiukkavaarassa nuotiopaikalla. Ensimmäiselle tapaamiselle olimme pystyttäneet pari telttaa valmiiksi. Kurssilaiset pystyttivät yhdessä kupoliteltan sekä riippumatot. Vertailtiin eri telttojen ja riippumaton ominaisuuksia. Ennakkotapaamisilla tutustuimme kurssilaisiin, kävimme läpi majoitteiden pystytystä, pukeutumista ja esiteltiin erilaisia keittimiä sekä jokaisenoikeuksia. Retkeilyvälineitä käytiin myös läpi.
Suunnittelimme myös tarkemmin yön yli retkeä. Annoimme kurssilaisten valita reitin Hangassalmenahosta Koivuselkään ja Saunasaari-Kivalo välillä. Valitsivat Saunasaaren, maisemat Kivalon päällä houkuttelivat ja rinkkaselässä kulkemista olisi tällä reitillä vähemmän. Lämmin keli oli jatkunut jo pitkään ja maastopalovaroitukset oli voimassa. Näytti myös siltä, että kuivat kelit jatkuvat, joten varauduimme siihen, että emme voi tehdä tulia ulos.
Yönyli retkelle lähdimme 26.5. aamulla kimppakyydeillä Oulun seudulta. Päivää aiemmin Kemin latu järjesti samaisen Rakastu retkeilyyn kurssin Hangassalmenahon puolella. Tapasimme kurssiporukalla Kivalon parkkipaikalla, nostettiin rinkat selkään ja opettelimme samalla rinkan säätöjä. Alkumatka, noin pari sataa metriä, talvitietä pitkin oli mutainen ja märkä. Metsäkone oli siitä kulkenut. Heti alkuun sai kurssilaiset kokea rinkan selässä mättäältä mättäälle puikkelehtimisen. Joku osallistujista totesikin, että loppumatka tuntui helpolta tuon jälkeen.
Muutaman pysähdyksen taktiikalla saavuimme Saunasaareen ja aloimme hetimiten lounaalle. Kurssilaiset pääsivät kokeilemaan retkikeittimiä käytännössä, moni ensimmäistä kertaa. Oli mukava, kun oli useammanlaista keitintä mukana porukalla, niin pääsi vertailemaan itsekin eri malleja.
Lounaan jälkeen siirryimme parikymmentä metriä Koivuselälle päin yöpymispaikkaan. Paikka oli kuivempi kuin Saunasaaren autiotuvan piha, mutta tupa oli kuitenkin lähellä. Pystytimme telttaleirimme metsän siimekseen. Paljon oli sääskiä ja ihan mahdottoman isoja, mutta eivät vielä kauhean hanakasti olleet kimpussa. Yksi kurssilainen nukkui riippumatossa ja muut teltassa.
Kun saimme majoitukset valmiiksi, kevensimme rinkat ja lähdimme vedenhakureissulle Koivuselkään. Koivuselässä täytettiin leilimme Laurin lähteessä. Lähteestä veden juominen oli sekin monelle uusi kokemus. Kirkasta, hyvän makuista ja kylmää oli vesi. Soimme välipalaa autiotuvan nuotiopaikalla ja tuvassa keskustelimme autiotupien säännöstä ja käytännöistä. Palatessamme Saunasaareen totesimme, että nyt olisi hyvä ottaa pieni lepohetki ja kävimme itse kukin majoitteissamme lepäämässä.
Iltapalalle kokoonnuttiin vielä illalla nuotiopaikalle. Paistoimme kaasulla lettuja ja samalla kurssilaiset saivat kokeilla kirveen käsittelyä ja kiehisten tekemistä. Kävimme läpi myös nuotiontekemistä ja kaminan käyttöä. Nuotiota emme tosin sytyttäneet, koska oli maastopalovaroitus. Pitkän päivän jälkeen uni maistui kaikille.
Yö meni kaikilla hyvin. Kaikki olivat saaneet nukuttua, ainakin osan yöstä. Itsekin heräilin muutaman kerran ja jäin kuuntelemaan öisiä lintujen ääniä. Aikamoinen konsertti oli läpi yön. Aamupalan lomassa keskustelimme retken suunnittelusta ja sen jälkeen aloitimme leirin purun ja rinkkojen pakkauksen.
Kävelimme takaisin autoille Kivalon parkkipaikalle, kevensimme rinkat ja söimme vähän välipalaa. Keli oli lämmin, mutta tuulinen. Siirsimme autot Jääkärikämpän parkkipaikalle. Jaoimme kartat, joista opettelimme yhdessä ottamaan suuntaa kompassin avulla ja lukemaan karttamerkintöjä. Kävimme piipahtamassa Jääkärikämpällä täyttämässä vesipullot lähdepurosta ja lyhyesti kerroin paikan historiasta. Sitten lähdimme viimeiselle etapille nousemaan kohti Kivalon autiotupaa.
Alkuosa Kivalon näkötornin reitistä on suhtkoht helppoa, leveää polkua, vaikkakin nousu on aika jyrkkä. Laaja rakkakivikko Keski-Penikan päällä hämmästytti kurssilaisia ja vielä enemmän hämmästytti, kun kävi ilmi, että reitti kulkee pirunpellon poikki. Hitaasti ja varovaisin askelin kuljimme rakkakivikossa. Upeat maisemat kruunasivat hankalan matkan ja lounas maistui. Autolle palattuamme jätimme toisillemme haikeat jäähyväiset. Totesimme retken onnistuneen ja kipinä retkeilyyn jäi kytemään. Kurssin tavoite oli suoritettu.
Lopuksi joudun tässä hieman valittamaan. Useammalla nuotiopaikalla oli tulien pitäjiä vaikka maastopalovaroitukset olivat voimassa koko maassa. Yksi kulkija heitti surutta tupakan tumpin suoraan maahan ja yksi porukka jätti lähtiessään nuotion tuulisessa säässä savuamaan ja kipinöimään. Sammutimme nuotion heidän jälkeensä vedellä. Harmitti vietävästi, kun tälläistä käytöstä piti todistaa vielä kesken retkeilykurssin. Monia metsäpaloja oli jo ollut kuivan kelin takia ympäri Suomea samalla viikolla.
Nuotion sytyttämisen vaihe yksi on tarkastaa, ettei alueella ole maastopalovaroitus voimassa. Maastopalovaroituksen ollessa voimassa tulenteko on sallittu vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla ja tupien tulisijoissa, erityistä varovaisuutta noudattaen. Martimoaavalla autiotupien kaminat ja Järviaavan avokodan hormillinen nuotiopaikka on käytettävissä maastopalovaroituksien aikaan. Muissa nuotiopaikoissa avontulien tekeminen on kieletty. Nuotio tulee aina, säästä riippumatta, sammuttaa hyvin.