Ystävänpäivän viikonloppu vietettiin Martimoaavalla. Kuuden hengen porukalla tavattiin perjantaina 14.2 illalla kuuden maissa Jääkärikämpän parkkipaikalla. Pakattiin ahkiot ja lähdettiin otsalamppujen valossa kipuamaan Kivalon autiotupaa kohti. Pakkasta oli noin -13 astetta.
Meistä kahdella oli liukulumikengät, kahdella tunturisukset ja kahdella metsäsukset. Itselläni metsäsukset käytössä. Sain kunnon hien päälle jo tietä kulkiessa, kun liukkaalla pinnalla ei sukset pitäneet juuri ollenkaan raskaan ahkion kanssa. Hankalaa oli hiihto myös kapealla uralla rinteessä, mutta ylös päästiin.
Laitoimme telttakylän pystyyn näkötornin kupeeseen. Aloimme valmistamaan teltassa iltapalaa, mutta eipä kaasupoltin toiminutkaan, niinpä siirryimme iltapalalle tupaan. Tuvassa oli pariskunta yöpymässä, mutta saimme mahdutettua pöydän ääreen koko porukan. Sopu sijaa antaa. Poltin saatiin joten kuten onneksi toimimaan. Kirpeä pakkastuuli kävi vaaran laella, mutta leiskuvat revontulet ja upea kuutamo salpasi henkeä ehkäpä vielä pahemmin.
Mukavasti meni ilta lämmitellessä tuvassa, kaakaota hörppiessa ja retkitarinoita kertoillessa. Yöksi siirryimme omiin telttoihimme. Yö meni mukavasti ja lämpimästi, tosin tuuli paukutteli telttaa koko yön, joten unet olivat aika jännittäviä. Minulla oli kolmen vuodenajan makuupussi ja lisäksi kesämakuupussi käytössä.
Aamulla heräilltiin 7-8 maissa, pakkailtiin kamoja takaisin ahkioon ja siirryttiin aamupuurolle tupaan. Samalla siinä kahvia hörppiessa keiteltiin vesiä matkaan ja laitettiin italian pata muhimaan ruokatermariin kera jo kotona paistetun jauhelihan. Päivän päätepiste oli Koivuselän autiotupa. Suunnitelmana oli laskeutua hieman etelämpää, loivempaa rinnettä alas ja sitten sieltä aapoja pitkin Koivuselkään. Matkaa jatkettiin neljän hengen voimin, kun pari lähti jo kotimatkalle.
Jos rinnettä ylös nouseminen oli raskasta, niin ei se helppoa ollut rinnettä laskeutuminenkaan metsäsuksilla. Siirryttiin ensin lakea pitkin autiotuvalta etelämmäksi, missä rinne on loivempi ja metsäalue kapeampi ja siitä aloimme puikkelehtia aavaa kohti. Mutkiteltiin puitten ja kivikkojen välissä, lumisessa maastossa. Minulla on ahkiossa aisat, muilla narut. Totesin, että metsäsuksilla tästä kiemurtelusta ei tule mitään ahkio perässä. Tehtiin niin, että Jarkko otti molemmat ahkiot käsiin, minä siirryin aina pikku pätkän rinnettä alaspäin ja Jarkko pukkasi ahkion tulemaan ja mie otin kiinni. Näin jatkettiin rinne alas ja päästiin tasaiselle maalle.
Olihan tuo laskeutuminen aikamoista ähräämistä, mutta toisaalta oli kyllä tosi hauskaa lasketella rinnettä ja nauttia lumisesta metsästä. Naurettiin porukalla omille ja toistemme toilailuille. Teki mieli jopa vähän nopsempaakin lasketella rinteessä, mutta eivät metsäsukset tähän soveltuneet. Eihän niillä voi kapeissa paikoissa oikein mitenkään jarrutella.
Rinteen reunasta hiihtelimme lumisia metsiä ihmetellen Lautiosaari-Puukkokumpu latu-uran varteen. Päätimme syödä lounaat siinä ladun varrella. Valikoimme aurinkoisen paikan ja söimme ruokatermarista italianpataa. Myönnettävä on, että italian padan koostumus oli kuin puuroa; makaroonit ja muut sattuvat olivat ihan mössöä. Ehkäpä ruokatermariin toimisi riisiruoka paremmin, saisi vähän purutuntumaa säilymään.
Jatkoimme matkaa Koivuselkää kohti. Ensimmäiset kilometrit hiihdettiin Kivalon lehdon metsien lävitse ja loppu matka olikin sitten Lumiaavaan lakeuksia. Suolla hiihdellessä metsäsukset olivat parhaimmillaan. Olisin päässyt selvästi muita nopeammin, kun hanki kantoi suurimmaksi osaksi. Sen verran oli kyllä jalat jo edellisen päivän nousemisesta hapoilla, että hitaaksi kävi minunkin kulkeminen.
Koivuselän autiotuvalle saavuttiin viiden maissa iltapäivällä. Tampattiin teltalle paikka aavan reunaan ja siirryimme tupaan valmistamaan päivällistä. Tuvassa ei ollut muita koko iltana, pari ohi kulkijaa meni ohi. Päivälliseksi teimme perunamuusia ja savulohta, punaviiniä kylkeen. Autiotuvasta puuttui lasi ja lasin paikalle oli viritelty folio vieraskirjan mukaan ja sittemmin kattilan kansi. Jälkiruuaksi kävimme pystyttämässä teltan ja laittamassa kamat valmiiksi yötä varten. Ei tarvinnut paljon kyllä kaivella lapiolla, kun oli niin vähän lunta. Ilta meni rattoisasti jutellessa ja tuvan lämmöstä nauttien. Iltapalaksi, ja valmiiksi aamupalaa varten, paistoimme pekonia ja kananmunia.
Yöllä oli jo pilvisempää, enää ei kuutamo ja tähdet näkyneet kunnolla. Tyyntä oli myös. Paremmin nukuttiin hiljaisuudessa ja lämmintä piisasi. Yöllä tuntui lämpötila sahaavan ja ilma kostuvan; aamulla makuupussin päällys oli kostea vaikka kaikki ilmanvaihtoräppänät oli auki.
Aamulla syötiin aamupalat tuvassa ja sen jälkeen purettiin leirit. Tein eväsleivät lopuista leivistä ja sujautin povitaskuun, niin pysyivät sulana. Keli oli lähtiessä sumuinen ja pakkasta oli kymmenisen astetta. Päivän mittaan keli kirkastui ja saatiin nauttia auringon paisteesta ja upeista kuuraisista maisemista. Hiihdettiin retkeilyreittiä pitkin ensin Saunasaareen, jossa pysähdyttiin evästauolle. Ruuan jälkeen jatkoimme matkaa reittiä pitkin autoille.
Olipa mukavaa pitkästä aikaa olla isommalla porukalla liikkeellä. Retkellä oli juuri sopivasti hiljaisuutta, naurua ja hikikarpaloita otsalla. Ruoka olisi saanut olla parempaa. Kyllä se annoskateus iskee, kun itse syö jotain valmisateriaa ja toiset tekee herkkuja.
Kommentoi juttua