Hankiaisilla kävelemässä

Lomailua pari päivää. Lomalla tehdään loma-aktiiviteettejä eli lähinnä syödään, nukutaan ja ihastellaan maisemia eikä niinkään kuljeta hiki hatussa pitkiä matkoja. Suuntasimme tiistaina Simoskanaavalle teltan ja ahkioiden kanssa, mutta tällä kertaa ilman suksia.

Jätimme auton Hangassalmenahon levikkeelle ja lähdimme aavalle. Hyvä oli hangella kulkea kävellen, kestävä oli hankikanto. Tiedostimme riskin, että hanki voi alkaa pehmetä seuraavana päivänä, kun keli lauhtuu ja voi tulla vettäkin. Otimme riskin ja emme kulkeneet kuin ehkä kilometrin verran suota pitkin. Ajattelimme, että sen jaksaa vielä upottavassa hangessa kulkea takaisin.

Teltalle löytyi mukava paikka Hangassalmenahon metsäsaarekkeen laidasta.

Teltalle valikoitui paikka suon laidasta. Aikomuksena oli kaivaa teltan etuosaan kuoppa, jotta teltasta olisi mukavampi nousta, mutta lumi oli niin jäinen, että jäi tekemättä.

Hernekeittoa keitettiin iltapalaksi risukeittimellä. Lisämausteena keitossa sipulia ja sinappia. Risukeitintä varten teimme jo kotona ”pikku klapeja”. Kyllä se vain hidastuu kylmällä kelillä puun palaminen, mutta saatiin lämmintä keittoa. Eipä ole hernari pitkään aikaan näin hyvälle maistunut.

Revontulet loimusi yöllä ja kuutamo oli upea myöskin.

Alkuyöstä loimusivat revontulet, jotka ei kännykällä kuvattuna valitettavasi oikein näytä miltään. Kuutamokin oli upea. Pakkanen kiristyi kiristymistään, mutta yllättävän lämmintä riitti tällä kertaa teltassa.

Ostin uuden untuvamakuualustan, niin se eristi kyllä huomattavasti paremmin kuin aiempi puhallettava malli. Yöllä käytössä myös untuvamakuualustan lisäksi kaksi makuupussia ja makuupussilakana sekä tietysti villapaita.

Vaikka olikin pakkasta reippaasti, teltassa tarkeni oikein mukavasti. Vähän oli varpaat aluksi viileät, mutta kun nekin lämpesi, tuli unikin joutuin. Aamulla mittari näytti -25 astetta, mutta aamupäivän mittaan tippui lähelle nollaa.

Teltta Simoskanaavan laidalla.

Ruuat olivat pakastekassissa, joten eivät jäätyneet yöllä. Teltan suojissa keittelimme aamupalaksi kaasulla kahvit ja paistettiin kananmunat ja pekonia. Kylmässä kun nukkuu ja liikuu, tuntuu että voisi syödä kokoajan.

Päivällistä lähdimme tekemään Järviaavan avokodalle. Aurinko paistoi lämpimästi ja hanki kantoi. Ajattelimme ensin oikaista metsän kautta Hangassalmenahon p-paikalle, mutta vähän matkaa kuljettuamme metsässä alkoi upottaa miehellä askel, joten kiersimme moottorikelkan jälkeä pitkin takaisin aavalle ja kuljimme aavoja pitkin loppumatkan. Oli se talvinen metsäkin käymisen arvoinen.

Hankiaisilla oli mukava kävellä aapoja pitkin.

Päivälliseksi grillattiin lohta ja kylkeen perunamuussia. Pienemmät lohen ”häntäpäät” olivatkin hyviä nuotioruuaksi, kun valmistuivat niin nopeaa ja kypsyivät tasaisemmin. Olin suolannut lohet jo kotona. Muutama kulkija käveli tulipaikan ohitse. Rauhallista oli näin arkipäivänä.

Päivällisen jälkeen käppäiltiin takaisin teltalle päiväunille, luettiin kirjaa ja lekoteltiin. Laulujoutsen kierteli ja kaarteli suon yllä. Varmaan oli ensimmäisiä tälle keväälle. Martimo-ojan sulapaikkoille joutsenet yleensä ensimmäisenä keväällä asettuvat.

Päivän mittaan oli hanki sen verran pehmentynyt, että saimme kaivettua kaipaamamme kuopan teltan eteen, niin helpottui telttaan kömpiminen. Teltan reunalla istuskellen sai mukavammin syötyäkin, kun sai jalat istuma-asentoon.

Iltapalaksi paistettiin makkarat ja keitettiin iltateet. Pakkanen pysyi parissa asteessa ja yö tuli nukuttua oikein lokoisasti. Tuli vähän liiankin kuuma jossain välissä ja piti vähentää kerroksia. Parempi aina niin päin.

Aamun satoi räntää ja sai hanget pehmenemään, mutta onneksi vielä suurimmaksi osaksi keski paluumatkan.

Aamuyöstä herätti metsähiiri rapinallaan. Hiiri kierteli teltan kupeilla ja kävi katsomassa josko retkeilijöiltä olisi jotain ruokaa jäänyt maisteltavaksi. Harmittelimme, kun kahvinporot olivat jääneet avonaiseen purkkiin, jota hiiri kävi haistelemassa. Hyvä muistutus, että pitäisi aina pakata kaikki ruuat ja ruokailuvälineet yöksi eikä jättää levälleen. Vähän aikaa paikkoja tutkittuaan hiiri hävisi omille teilleen.

Aamupalan jälkeen lekottelimme vielä hetken odotellen räntäsateen loppumista ja lähdimme sitten takaisin autolle. Nyt jo upotti silloin tällöin askel märällä hangella. Varovaisesti piti kulkea, ettei reväytä paikkoja, kun jalka humpsahtaa hangen läpi arvaamattomasti.

Mukava oli loma; syötiin, nukuttiin ja otettiin rennosti. Revontulet, kuutamo ja auringossa lekottelu kruunasi reissun ja aina se eläimien ja lintujen näkeminen ilahduttaa.

Kommentoi juttua

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *