Jätimme auton Simojoen Hömmönkosken laavun p-paikalle Pohjoispuolentien varteen ja lähdimme metsäsuksilla tien toiselta puolen kulkevaa metsäautotietä pitkin kohti Niittytupaa. Moottorikelkka oli kulkenut samaan suuntaan, joten kuljimme samoja jälkijä pitkin. Alkuosa reitistä kulki metsäautotien pohjaa, joten suksi ei juurikaan uponnut. Puskaisessa metsässä meitä kävi tervehtimässä teeri ja riekko. Riekkoa en ole näillä leveyksillä ennen nähnytkään. Hieno ilmestys.
Kilometrin mittainen pätkä metsäautotien päästä aavalle oli hidasta kulkea. Maa oli kumpuilevaa ja rakkaista, joten ura kiemurteli ja pomppi. Aavan reunalle saapuessa moottorikelkan jälki oli hävinnyt tuuleen. Jatkoimme omia polkujamme kohti Niittytupaa. Lammet olivat jäässä, olihan alueella ollut pakkasta monenmoista päivää. Suksi upotti paikka paikoin, mutta yllättävän vähän lunta on vielä. Saisi tulla lisää.
Pakkasta oli -12astetta ja tuuli oli tyyni. Mukava oli hiihdellä. Aurinko pilkotteli pilvien raosta, mutta jätti kelin harmaaksi.
Martimo-ojaa ylittäessä jännitti, vaikka vaikuttikin olevan paksussa jäässä ylityksen kohdalta. Niittytupa oli vielä lämmin edellisten lumikenkäilijöiden jäljiltä. Söimme termariin valmiiksi tehdyn italianpadan ja kaminassa keitetiin kahvit. Kuvasimme tuvasta myös uudet kuvat niittytuvan sivulle.
Takaisinpäin lähdettiin samoja uria pitkin. Pilvet väistyivät hetkeksi ja saimme ilta-auringon valosta nauttia melkein koko loppumatkan. Hämärä tulee nopeasti vielä kuitenkin. Paluumatka tultiinkin melkein puolet nopeammin, kun oli jo valmis ura missä hiihtää.
Reissussa kertyi kilometrejä yhteensä noin 15km. Matkaa Niittytuvalle kesti 2,5 tuntia, mutta takaisinpäin tultiinkin jo 1,5 tunnissa. Valmista uraa on nopeampi hiihtää.