Retkelle lähdettiin tähtäimenä käydä yksi yö Martimo-ojan niittytuvalla. Ajelimme perjantaina illasta Simojoen rantaan yöksi. Tulisteltiin laavulla ja kuunneltiin kosken kuohuja ja ihailtiin tähtitaivasta.
Aamupäivällä lähdettiin jatkamaan matkaa Martimoaavaa kohti. Jätettiin auto Länsimaantien varteen ja käveltiin metsätietä pitkin suonlaidalle ja polulle, joka vie Martimo-ojaa pitkin niittytuvalle. Mettätietä kulkiessa meitä ilahdutti useampikin metso katsellessaan kulkijoita puun latvassa. Suonlaidalla ilahdutti äänillään myös pyy, joka kujerteli kauniisti ihan vieressä.
Muutama päivä sitten oli satanut ensilumi, joten suolla oli n. 20 centtiä lunta jo mättäiden päällä. Ura kulki suonlaitaa ja oli to-del-la märkä ja upottava. Kuljimme kilometrin, pari, ja pysähdyimme rakka-kivikon reunaan, ison kiven päälle päivälliselle. Laitettiin risukeitin tulille ja syötiin napolinpataa kera valmiiksi paistetun jauhelihan sekä tietysti jälkiruuaksi pannukahvit.
Muutaman kerran olemme risukeitintä testanneet. Risukeittimellä sai yllättävän nopeasti veden kiehumaan. Edellisenä iltana oli vaikeuksia saada kaasulla trangiaa toimimaan, kun oli jo sen verran viileää. Risukeittimen nopeus ja helppous kyllä nosti hymyn huulille. Onneksi otettiin se mukaan.
Ruokailtuamme ja rinkkoja pakatessa huomasimme, että meidän otsalamput olivat jääneet autolle. Päivä oli jo vierähtänyt iltapäivän puolelle. Pimeässä tarpomiseksi menisi loppumatka reitistä. Märän ja upottavan polun kulkeminen oli haastavaa rinkan kanssa jo valoisassa, saati sitten pimeässä. Pohdittiin ja päätettiin, että lähdettään takaisin autolle.
Takaisinpäin kulkeminen olikin helpompaa, kun omia jälkiään seurasi. Kotimatkalla poikkesimme vielä Simonkylän Vasankarin rannassa äimistelemässä auringonlaskua.