Pömiön entisellä koululla eli nykyisellä Metsästysseuran talolla järjestettiin lauantaina 27.7.2024 Oulun historiaseuran toimesta Viantienjoen historiasympossium, johon osallistuin ja pyörähdin samalla reissulla ihailemassa Ala-Penikan maisemia ja katsomassa Struven ketjun pistettä.
Päivä oli helteinen, asteita mittarissa lähemmäs +30 astetta. Historiasympossiumin jälkeen ajelin Viantienjoentietä eteenpäin ja jätin auton Lonolan risteyksestä hieman eteenpäin, metsätien varteen. Lähdin autolta maastopyörällä matkaan päivällisen syötyäni.
Kävin ensin pyörähtämässä metsätien pohjois-päässä katsomassa miten pusikoitunut mahtaa polku olla, joka lähtee Ylimmäisen Koivurovan kääntöpaikan jälkeen pohjoiseen. Vanhoissa kartoissa polku yhdistyy Kivalon Jääkärikämpältä lähtevään retkeilyreittiin, mutta uusissa kartoissa polkua ei ole merkitty. Polku näytti kyllä pusikoituneelta, mutta kuljettavalta. Mietiskelin, että sitä pääsisi kävellen ehkäpä paremmin kulkemaan kuin pyörällä. Pitänee syksyn tullen käydä katsomassa reitti tarkemmin.
Kääntöpaikalta palasin auton ohi Viantienjoen tielle ja nousin Ala-Penikan rinnettä ylös. Ala-Penikan laella toimi armeijan tutka-asema vuosina 1955–2007. Alue on vieläkin aidattu ja suljettu. Palasin suljetulta portilta hieman alaspäin tietä ja käännyin länteen päin menevälle tielle. Tämäkin tie vei aidalle ja suljetulle portille, joten en korkeimmalle laelle päässyt. Jätin pyörän tienvarteen ja jatkoin jalkaisin aidan vierustaa pitkin laen länsipuolelle. Maasto oli kivikkoinen ja kivet olivat osaksi piilossa sammalen ja jäkälien alla. Varovaisesti sai kulkea.
Länsipuolen rinteellä avautui uskomattoman hienot maisemat Pookijängälle ja takana siintäville vaaroille. Ala-Penikan käkkäräpuut ja sammaloituneet, kiviset rinteet olivat myös vaikuttavat. Aivan erilainen tunnelma kuin esimerkiksi Keski-Penikalla.
Struven ketjun piste näkyi myös tältä laidalta, vaikka piste jäikin aidatun alueen sisään. Struven ketjulla eli kolmiomittausketjulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Lisätietoa Struven ketjun pisteestä voi lukea historiablogijuttusarjan toisesta osasta.
Helle sai juomavarannot äkkiä tyhjentymään, joten en tällä kertaa pitemmällä retkellä käynyt. Mutta maisemat oli käymisen arvoisia vaikka hikeä saikin vuodattaa.